Uusi Alku

Terveisiä Strasbourgista! Oikeastaan enää muutaman päivän ajan, koska muutan sunnuntaina noin 40 kilometriä etelämmäs Strasbourgista pieneen kylään nimeltä Zellwiller. Ensimmäisen isäntäperheeni kanssa asiat eivät sujuneetkaan niin hyvin kuin piti ja nyt olen asunut melkein kaksi viikkoa aluekoordinaattorini luona. Minulle löytyi onneksi melko pian uusi perhe ja kävimme siellä vierailemassa jo viime viikon sunnuntaina. Perhe tuntui sopivalta ja pian aloitan taas uudestaan alusta: Uusi kylä, uusi perhe ja uusi koulu odottavat minua. Kieli kuitenkin pysyy samana :)

Uuteen isäntäperheeseeni kuuluvat äiti, kaksi pikkuveljeä ja kolme kanaa. Saan tälläkin kertaa oman huoneen ja oman kylpyhuoneen. Pojat tuntuvat mukavilta, vaikka ovat tietenkin aluksi hieman ujoja. Host-äiti on ollut joskus itsekin vaihto-oppilaana, joten hän ymmärtää tilanteeni. Uskon, että tulen hyvin toimeen hänen kanssaan. Koulusta en tiedä muuta kuin, että se on viereisessä kaupungissa. Matkaa sinne on vain viisi kilometriä, jonka kuljen bussilla. Maanantaina menen host-äitini kanssa puhumaan rehtorin kanssa, jonka jälkeen hän päättää mille luokalle menen.

Nämä menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet koulua käyden. Yllätyin, että näin pienen ajan jälkeen tuntuu haikealta jättää luokkani. Kaikki olivat ystävällisiä minulle ja sain jopa kavereita, jotka olivat harmissaan, kun lähdin. Aina opettajan kysyessä jotain minulta, luokkalaiseni ovat heti selittäneet, että olen suomalainen ja etten vielä ymmärrä paljoakaan :D Harmittaa, että joudun jättämään myös ihanan, samassa koulussa olevan moldovalaisen vaihtarin. Olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että täällä olisi muita vaihtareita samassa tilanteessa. Hänestä tuli nopeasti tukeni ja turvani ja on surullista jättää hänet nyt yksin selviämään.

Menneillä viikoilla olemme juhlineet synttäreitä ja syöneet myöhään ja pitkään illalla. Olen myös valmistanut "väliaikaiselle perheelleni" suomalaisia ruokia. Synttäreitä varten leivoin korvapuusteja ja ranskalaiset ihastuivat täysin niihin. Kehuja saivat myöskin lohikeitto ja vadelmakiisseli, mutta he olivat kuitenkin hieman ihmeissään niistä.

Tällainen pieni "tauko" aluekoordinaattorin luona on tehnyt minulle hyvää. Aikaisemmin mielialat olivat melko apeat, mutta nyt minulla on ollut aikaa rentoutua ja unohtaa kaikki ikävät tapahtumat. Olen valmis uusiin koitoksiin, vaikka alku ei ollutkaan niin lupaava. Toivotaan, että sunnuntaista lähtien asiat alkavat sujua niin kuin niiden pitäisikin.

Bisous,
~ Maria