Huomioita ranskalaisista

Olen listannut muutamia asioita, joita olen huomannut ranskalaisista täällä ollessani. Useimmat väittämät ovat esimerkkejä koulustani ja sen oppilaista. En siis yleistä kaikkiin ranskalaisiin, mutta täällä ainakin olen huomannut näiden asioiden sopivan moniin. Nämä huomiot ovat minulle uusia, mutta ehkä Suomeen palattuani jään kaipaamaan näitä. Tai sitten en...

1. Koulussa kovinkaan moni ei väistä, vaan he törmäävät toisiinsa.
2. Monet ranskalaiset tupakoivat ja aloittavat sen jo nuorena.
3. Ranskalaiset eivät useimmiten osaa päättää, mitä tekisivät, mutta sitten, kun on päätetty, on kiire.
4. Kotiin käveleminen aiheuttaa suurta ihmetystä, pyöräily hieman vähemmän. Ja matkaahan on vain viisi kilometriä.
5. Ranskalaisten aksentti on aika vahva kaikissa kielissä, etenkin saksassa...
6. Ranskalaisille tuntuu melkein mahdottomalta ajatukselta, että he lähtisivät ulkomaille pidemmäksi aikaa tai muuttaisivat sinne.
7. Useimmiten joka paikassa on kauhea melu. Ranskalaisille tuottaa hieman ongelmia puhua hiljaa ja rauhallisesti.
8. Ranskalaiset tuulettavat huoneita, vaikka sisällä on kylmä.
9. Kuulen melkein joka päivä sanan kiina. Mikä siinä on niin ihmeellistä?
10.  Olen melkein ainut, joka syö kouluruokansa.
11.  Todella monella nuorella on hammasraudat.
12.  Esimerkiksi sanat au revoir ja maintenant kuulostavat aina erilaisilta. Miten ne nyt sitten oikeaoppisesti sanotaan?
13.  Todella monella on Eastpak-reppu, tytöilläkin.
14.  Jonoissa ranskalaiset etuilevat aina tosiaan.
15.  Ranskalaisten koulusysteemi. Mitäköhän positiivisia puolia siitä löytäisi...

~ Maria

Illanviettoa ja Mont Saint Odile

Lauantaina tuli taas vähän yllätyksenä, että meille tulee illalla vieraita. Olimme sopineet aikaisemmin, että teen lihapullia, mutta luulin, että vain meille. Tein sitten vieraille lihapullia ja lohikeittoa. Lihapullia tuli yhteensä 170 kappaletta. Olisihan se vähempikin riittänyt, mutta päätin tehdä samalla meillekin syötäväksi. Valérie teki perunamuussia ja jälkiruoaksi tarte au fromage blanc.

Mutta aloitetaanpa alusta. Aamulla olin koulussa, eikä meillä ollutkaan matikan koetta. Kotona lounaan jälkeen aloin valmistella ruokia ja siinä menikin melkein koko iltapäivä, kun tein ilman kiirettä. Valérie lähti Louisin kanssa korismatsiin ja Pièrre oli ulkona kavereidensa kanssa. Kun pojat tulivat kotiin, pyysin heitä auttamaan lihapullien pyörittämisessä. Heti, kun he tajusivat, että kädet sotkeentuvat, eivät he viitsineetkään enää auttaa :D

Ruoanlaittourakan jälkeen suihkusta tullessani, kun ketään muita ei ollutkaan kotona, Valérie soitti, että hetken päästä tulee eräs nainen katsomaan mopon kypärää. Ovikello soi muutamaa minuuttia myöhemmin, kun olin hädin tuskin ehtinyt pukea. Avasin oven ja koetin selittää olevani suomalainen, eikä ketään ole kotona, mutta olette tulleet siis katsomaan kypärää. Kaikki meni lopulta hyvin, kypärä myytiin ja nainen lähti lapsensa kanssa pois. Olen ylpeä itsestäni, että selviän jo tuollaisista tilanteista. Myöhemmin kyllä naureskeltiin koko tilanteelle.

Vieraita tuli yhteensä 12 ja yksi vieraista toi tiramisua. Aluksi söimme pikku naposteltavia eli bretzeleitä, sipsejä, oliiveja, suolatikkuja ja Valérie oli tehnyt hyvää aperitiivi-juomaa. Kaikki kehuivat ruokiani ja Suomesta lähetettyä sitruunapippuriakin ihmeteltiin. Täältä sitä ei nimittäin löydy. Eikä pidä unohtaa viinejä. Täällä juodaan usein viiniä, onhan Ranska viinien maa. Viinipullo kaivetaan esiin ainakin ruoan yhteydessä ja kun vietetään aikaa yhdessä, vaikka vain tunnin verran ja päivälläkin.

Kaikki vieraat olivat taas uusia ihmisiä. Tulee kyllä oikein urakalla luotua täällä uusia suhteita, etenkin kun kaikki ovat aina kiinnostuneita minusta ja Suomesta. Tällaiset tilanteet tietävät tosin aina lisäponnistelua, kun täytyy olla koko ajan skarppina ja jutella paljon ihmisille ja pääsen nukkumaan vasta myöhään. Mutta toisaalta tämä on juuri sellaista sivistynyttä aikuisten illanviettoa, joten onhan se hienoa, että saa olla tällaisessa mukana, tavallaan aikuisena, niin kuin muutkin. Vaikka onhan vierailla usein muutama lapsikin mukana.

Sunnuntaille olimme viime viikolla sopineet, että kiipeäisimme vuorilla sijaitsevaan Mont Saint Odile -linnaan ja vierailisimme siellä. Se on pyhä paikka, josta saa kuulemma hyvää energiaa. Sunnuntaiaamuna lähdimme hieman kymmenen jälkeen ja kokoonnuimme kävelyporukan kanssa. Lähdimme kipuamaan ylös ja puolitoista tuntia siinä menikin. Nousua oli koko ajan, välillä jopa aika jyrkkääkin. Ylemmäs mentäessä alkoi olla luntakin. Tuli hetkeksi hieman talvisempi olo. Linnassa söimme lounasta ja omia eväitä. Eväät paljastuivat bretzeleiksi ja tietenkin viinipulloiksi. Yhdellä oli mukana jopa snapsipullo... :D Syömisen jälkeen tutustuimme linnaan. Keräsimme positiivista energiaa ja ihastelimme huikeita maisemia.

Katselemisen jälkeen kävelimme alas autoille. Lähtiessämme aavistelin, ettemme mene kotiin vaan johonkin muualle. Osuin oikeaan, menimme koko kävelyporukan kanssa yllätysvierailulle yhden pariskunnan kotiin. Tavallisesti he kävelevät meidän kanssamme, mutteivät olleet tällä kertaa mukana. Kokoonnuimme olohuoneeseen ja joimme tisania, kahvia ja viiniä, jälleen kerran :D Tuo tisan, miten kirjoitetaankaan, on teetä, mutta ilman kofeiinia. Juovat sitä täällä usein tavallisen teen sijasta. Talo oli tosi hieno, sellainen inspiroiva, omaperäinen. Ja heillä on pihalla, kyllä vain, suomalainen kota. Sanovatkin ihan sillä nimellä. Pääsen tutustumaan kotaan muutaman viikon päästä, kun meidät on kutsuttu sinne viettämään iltaa.

~ Maria

Valérie ja minä :)

Tuonne huipulle saakka kiivettiin!

Les vacances

Kahden viikon syysloma on mennyt nopeasti ja pian täytyy taas palata kouluun. Maanantaina on heti enkun epäsäännöllisten verbien sanakoe ja ekonomian koe. Loma on mennyt hyvin. Ensimmäisen viikon olin lähinnä yksin, kun veljet olivat isänsä luona ja äiti töissä. Minua se ei yhtään haitannut. Ihanaa, kun sai omaa aikaa. Ilma oli hyvä ja yhtenä päivänä otin jopa aurinkoa! Lauantaina suuntasimme vesipuistoon ja pidimme yhdessä hauskaa. Ei muuten ollut saunaa pesutiloissa :( Tiistaina kävin Strasbourgissa tapaamassa Cristinaa ja samalla shoppailemassa. Kauppareissulta lähti mukaan myös uudet hiukset :) Lomalla olen käynyt myös  leffassa, opettanut ja pelannut sulkkista kylän lasten kanssa ja tietenkin opiskellut ranskaa. Halloweeniäkin tuli juhlittua ja kierrettyä ympäri kylää koputellen oviin ja karkkia kysyen. Koska Suomessa en ole juhlinut halloweeniä mitenkään erikoisesti, taisin hieman innostua tuossa naamioitumisessa :D

Nyt on jo marraskuu, kuvitella. Ei tunnu edes siltä. Olen ollut täällä melkein kaksi kuukautta. Tosin huomaa sen siitä, että ranska alkaa jo sujua ja ranskaksi pystyy keskustelemaan. On tässä vielä paljon opittavaa, mutta alan ehkä käydä ranskan kursseilla vapaa-ajallani. Ja aloitan muuten koriksen! Mitäköhän siitäkin tulee...

~ Maria

Est-ce que tu parles français?

Hyviä uutisia! Uuden perheen kanssa menee hyvin :) Tuntuu mukavalta olla kotona ja perheen äidin kanssa on kiva puhua erilaisista asioista. Pikkuveljet ovat vielä hieman ujoja, mutta onhan heidän kanssaan tehty jo kaikenlaista. Olemme pyöräilleet, pelanneet yhdessä lautapelejä ja katsoneet leffoja. Kävin katsomassa myös toisen veljen korismatsia. Peliä oli mukava seurata ja vielä mielenkiintoisemmaksi se muuttui, kun heidän jälkeensä tulivat vanhemmat pojat pelaamaan...

Meidän kanat :)

Uudessa koulussa jatkan samalla luokka-asteella ja linjalla kuin ensimmäisessä koulussa Strasbourgissa. Sain pian uusia kavereita ja koulukäynti tuntuu olevan jo sitä samaa perusmenoa. Menen kouluun tunneille, en ymmärrä melkein mitään ja yritän keksiä jotain tekemistä tuntien ajaksi. Yksi asia kuitenkin hieman häiritsee: Nimittäin se, että luokkalaiseni ovat minua kaksi vuotta nuorempia. Tiesinhän minä sen tänne tullessa, eikä se haittaa. Mutta täällä he tuntuvat sen kaksi vuotta nuoremmilta, tytötkin.

Kunnantalo

En ole vielä aloittanut mitään harrastusta, mutta toivottavasti täältä löytyisi jotain kivaa, jossa olisi myös oman ikäisiäni. Oma kyläni on niin pieni, ettei sieltä löydy paljon mitään, mutta onneksi viereiseen kaupunkiin on matkaa vain 5 kilometriä. Kylä on kiva, olenhan itsekin niin pieneltä paikkakunnalta kotoisin.

Olen tehnyt kuluneen kuukauden aikana paljon muistiinpanoja ranskalaisten eroavaisuuksista ja tavoista. Voisin kirjoitella niistä myöhemmin, mutta esimauksi voin laittaa nämä ranskalaisten minulle esittämät TOP3-kysymykset: 1. Puhutko ranskaa? 2. Mistä olet kotoisin? 3. Poltatko?

Näin toimii meidän "ovikello" :)

À bientôt!

~ Maria

Uusi Alku

Terveisiä Strasbourgista! Oikeastaan enää muutaman päivän ajan, koska muutan sunnuntaina noin 40 kilometriä etelämmäs Strasbourgista pieneen kylään nimeltä Zellwiller. Ensimmäisen isäntäperheeni kanssa asiat eivät sujuneetkaan niin hyvin kuin piti ja nyt olen asunut melkein kaksi viikkoa aluekoordinaattorini luona. Minulle löytyi onneksi melko pian uusi perhe ja kävimme siellä vierailemassa jo viime viikon sunnuntaina. Perhe tuntui sopivalta ja pian aloitan taas uudestaan alusta: Uusi kylä, uusi perhe ja uusi koulu odottavat minua. Kieli kuitenkin pysyy samana :)

Uuteen isäntäperheeseeni kuuluvat äiti, kaksi pikkuveljeä ja kolme kanaa. Saan tälläkin kertaa oman huoneen ja oman kylpyhuoneen. Pojat tuntuvat mukavilta, vaikka ovat tietenkin aluksi hieman ujoja. Host-äiti on ollut joskus itsekin vaihto-oppilaana, joten hän ymmärtää tilanteeni. Uskon, että tulen hyvin toimeen hänen kanssaan. Koulusta en tiedä muuta kuin, että se on viereisessä kaupungissa. Matkaa sinne on vain viisi kilometriä, jonka kuljen bussilla. Maanantaina menen host-äitini kanssa puhumaan rehtorin kanssa, jonka jälkeen hän päättää mille luokalle menen.

Nämä menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet koulua käyden. Yllätyin, että näin pienen ajan jälkeen tuntuu haikealta jättää luokkani. Kaikki olivat ystävällisiä minulle ja sain jopa kavereita, jotka olivat harmissaan, kun lähdin. Aina opettajan kysyessä jotain minulta, luokkalaiseni ovat heti selittäneet, että olen suomalainen ja etten vielä ymmärrä paljoakaan :D Harmittaa, että joudun jättämään myös ihanan, samassa koulussa olevan moldovalaisen vaihtarin. Olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että täällä olisi muita vaihtareita samassa tilanteessa. Hänestä tuli nopeasti tukeni ja turvani ja on surullista jättää hänet nyt yksin selviämään.

Menneillä viikoilla olemme juhlineet synttäreitä ja syöneet myöhään ja pitkään illalla. Olen myös valmistanut "väliaikaiselle perheelleni" suomalaisia ruokia. Synttäreitä varten leivoin korvapuusteja ja ranskalaiset ihastuivat täysin niihin. Kehuja saivat myöskin lohikeitto ja vadelmakiisseli, mutta he olivat kuitenkin hieman ihmeissään niistä.

Tällainen pieni "tauko" aluekoordinaattorin luona on tehnyt minulle hyvää. Aikaisemmin mielialat olivat melko apeat, mutta nyt minulla on ollut aikaa rentoutua ja unohtaa kaikki ikävät tapahtumat. Olen valmis uusiin koitoksiin, vaikka alku ei ollutkaan niin lupaava. Toivotaan, että sunnuntaista lähtien asiat alkavat sujua niin kuin niiden pitäisikin.

Bisous,
~ Maria

Täällä ollaan! :)

Huhhuh,  onpa paljon ehtinyt jo tapahtua. Olen ollut täällä Ranskassa nyt tasan viikon. Miltä se on tuntunut? Välillä olen ollut todella onnellinen,  välillä stressaantunut, olen yrittänyt nauttia joka hetkestä, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut tosi väsynyt. Mutta voisin aloittaa kertoa kuulumisia lähtöä edeltävästä perjantaista :)

En aikonut itse järjestää mitään läksiäisjuhlia, joten sen takia aavistelin, että ystäväni saattaisivat suunnitella minulle jotain yllätysohjelmaa. Perjantaina oli vain tarkoitus mennä kahden ystäväni kanssa mökille hieman saunomaan, joten sen takia olin haudannut kaikki ajatukset mahdollisista yllätysjuhlista. Ehkäpä sen takia yllätys oli niin suuri, kun mökille saapuessamme näin melkein kaikki koulukaverini odottamassa minua! Olin niin iloinen yllätyksestä, etten voinut muuta kuin purskahtaa itkuun. Yllätysläksiäisjuhla oli todella ihana, ilta meni hyvin ja sain vielä kerran tavata melkein kaikki koulukaverini :)

Keskiviikkoaamuna oli sitten lähtö maailmalle 10 kuukaudeksi. Parhaimpien ystävien ja perheen hyvästely ei onneksi ollut niin vaikeaa, kuin olin ajatellut. Turvatarkastuksen jälkeen vilkutin vielä perheelleni ja sitten jäin odottamaan lentoa kahden muun myös Ranskaan lähtevän vaihto-oppilaan, Ronjan ja Katan kanssa. Pariisin lentokentällä tapasimme vielä kaksi muuta suomalaista Ranskaan menevää vaihto-oppilasta.

Vietimme ensin kolme päivää Pariisissa, koska meillä oli siellä Soft Landing Camp eli kulttuuriin tutustuminen ja totutteleminen. Aika kului nopeasti ja kiersimme kaikki tärkeimmät kohteet joko bussilla, kävellen tai metrolla. Tärkeimpiä mainitakseni kävimme Champs-Élysées-kadulla kävelemässä, Louvressa ihastelemassa Mona Lisaa, Notre Damin kirkon edessä seuraamassa paikallista katuesitystä sekä Latinalaisessa korttelissa macaron-kaupassa ostamassa herkkuja. Tämä ei ollut minulle ensimmäinen kerta Pariisissa, mutta silti löytyi uusia nähtävyyksiä. Vietimme nämä kolme päivää muiden skandinavialaisten vaihto-oppilaiden kanssa ja saimmekin kaikki heti paljon uusia ystäviä :) Myöhemmin seuraamme liittyi myös vaihtareita Saksasta ja jopa Australiasta saakka.

Vihdoinkin koitti lauantai, jolloin kaikki matkustivat tuleviin perheisiin. Itse olin odottanut tätä päivää melko paljon ja junan lähestyessä jännitys kasvoi. Kuinka monta poskisuukkoa pitää antaa, minkälainen koti heillä mahtaa olla sekä muita vastaavia mietteitä oli paljon mielessä. Ensitapaaminen meni hyvin ja sitten lähdettiin kotiin. Näin alkoi minun elämäni täällä, nyt olen siis strasbourgilainen! :)

~ Maria

Seikkailu alkaa pian, mahtavaa!

Bonjour!
Tästä se alkaa, ensimmäinen blogini, joka kertoo vaihto-oppilasvuodestani. Olen lähdössä pian Ranskaan lukuvuodeksi 2013-2014.
  
Sain tietää isäntäperheeni jo kesäkuussa ja siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä, tietenkin vain ranskaksi! Ilokseni sain myös tietää, että tuleva kotikaupunkini on Strasbourg :) Strasbourg sijaitsee aivan Ranskan ja Saksan rajalla, joten uskon, että tulen kokemaan ranskalais-saksalaista kulttuuria. Tulevassa isäntäperheessäni minulla on äiti, isä, kaksi pikkuveljeä ja pikkusisko. Kouluasiatkin ovat alkaneet selkiintyä. Ymmärtääkseni pääsen opiskelemaan yksityiskouluun, jollaiseen olen haaveillut pääsevänikin. Ranskassa minua odottaa lukion ensimmäinen luokka, jossa opiskelen ekonomiapainotteisella linjalla. Toinen haaveeni oli päästä käyttämään koulupukua, mutta valitettavasti se toive ei toteudu :(

Frankfurtissa

Lähden matkaan jo kolmen päivän päästä eli ensi keskiviikkona! Minulle ei ole ilmoitettu vielä kotiinpaluupäivää, mutta ehkä niin onkin parempi. Muiden vaihto-oppilaiden kokemuksista päättelen, että se tulee aivan liian nopeasti.

Äiti ja iskä

Kesäloman loppuessa, kun muut aloittivat koulun, sain jäädä kotiin odottamaan Ranskaan lähtöä. Sen ajan olen käyttänyt tehokkaasti asioiden hoitamiseen ja ystävien tapaamiseen. Vihdoinkin on löytynyt aikaa tavata myös kauempana asuvia kavereita :) Voitte uskoa, että viime viikkojen päiviin on mahtunut kaikenlaista; purjehtimista, synttäreiden juhlimista, yökyläilyä, tuliaisten etsimistä...

Minä, pikkusiskoni Elisa ja pikkuveljeni Juho

Olisin nyt abi, ellen lähtisi vaihtoon. On tuntunut helpottavalta, ettei minun ole tarvinnut lukea yo-kirjoituksiin vielä. Vaihtovuosi tuleekin sopivaan saumaan. Olen suorittanut lukiossa jo niin monta kurssia, etten tiedä olisinko jaksanut samaa tahtia enää viimeistä vuotta. Olen ollut aktiivinen myös harrastuksissani. Minulla on ollut monia harrastuksia pienestä pitäen, tosin vanhempana harrastukset ovat jotenkin vain jääneet opiskelun ja muiden asioiden tieltä. Ranskan opiskelun olen aloittanut jo kahdeksannella luokalla, joten ihan avuttomana en lähde Ranskaan. Myöskin saksaa olen lukenut, joten eiköhän sekin vahvistu siellä samalla :)

Minä ja isoveljeni Aleksi

Seuraavassa tekstissä sitten lisää kuulumisia. Yritän jatkossa kirjottaa tänne, kun on jotain kerrottavaa. En aio kuitenkaan ottaa stressiä, vaikka menisikin hieman pidempi aika edellisestä kirjoituksesta. Minulle saa laittaa kommentteja ja kysymyksiä ja yritän sitten vastailla niihin :)
Mutta nyt, niin kuin Ranskassa sanotaan: Salut!

~ Maria