Huhhuh, onpa paljon ehtinyt jo tapahtua. Olen ollut täällä Ranskassa nyt tasan viikon. Miltä se on tuntunut? Välillä olen ollut todella onnellinen, välillä stressaantunut, olen yrittänyt nauttia joka hetkestä, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut tosi väsynyt. Mutta voisin aloittaa kertoa kuulumisia lähtöä edeltävästä perjantaista :)
En aikonut itse järjestää mitään läksiäisjuhlia, joten sen takia aavistelin, että ystäväni saattaisivat suunnitella minulle jotain yllätysohjelmaa. Perjantaina oli vain tarkoitus mennä kahden ystäväni kanssa mökille hieman saunomaan, joten sen takia olin haudannut kaikki ajatukset mahdollisista yllätysjuhlista. Ehkäpä sen takia yllätys oli niin suuri, kun mökille saapuessamme näin melkein kaikki koulukaverini odottamassa minua! Olin niin iloinen yllätyksestä, etten voinut muuta kuin purskahtaa itkuun. Yllätysläksiäisjuhla oli todella ihana, ilta meni hyvin ja sain vielä kerran tavata melkein kaikki koulukaverini :)
Keskiviikkoaamuna oli sitten lähtö maailmalle 10 kuukaudeksi. Parhaimpien ystävien ja perheen hyvästely ei onneksi ollut niin vaikeaa, kuin olin ajatellut. Turvatarkastuksen jälkeen vilkutin vielä perheelleni ja sitten jäin odottamaan lentoa kahden muun myös Ranskaan lähtevän vaihto-oppilaan, Ronjan ja Katan kanssa. Pariisin lentokentällä tapasimme vielä kaksi muuta suomalaista Ranskaan menevää vaihto-oppilasta.
Vietimme ensin kolme päivää Pariisissa, koska meillä oli siellä Soft Landing Camp eli kulttuuriin tutustuminen ja totutteleminen. Aika kului nopeasti ja kiersimme kaikki tärkeimmät kohteet joko bussilla, kävellen tai metrolla. Tärkeimpiä mainitakseni kävimme Champs-Élysées-kadulla kävelemässä, Louvressa ihastelemassa Mona Lisaa, Notre Damin kirkon edessä seuraamassa paikallista katuesitystä sekä Latinalaisessa korttelissa macaron-kaupassa ostamassa herkkuja. Tämä ei ollut minulle ensimmäinen kerta Pariisissa, mutta silti löytyi uusia nähtävyyksiä. Vietimme nämä kolme päivää muiden skandinavialaisten vaihto-oppilaiden kanssa ja saimmekin kaikki heti paljon uusia ystäviä :) Myöhemmin seuraamme liittyi myös vaihtareita Saksasta ja jopa Australiasta saakka.
Vihdoinkin koitti lauantai, jolloin kaikki matkustivat tuleviin perheisiin. Itse olin odottanut tätä päivää melko paljon ja junan lähestyessä jännitys kasvoi. Kuinka monta poskisuukkoa pitää antaa, minkälainen koti heillä mahtaa olla sekä muita vastaavia mietteitä oli paljon mielessä. Ensitapaaminen meni hyvin ja sitten lähdettiin kotiin. Näin alkoi minun elämäni täällä, nyt olen siis strasbourgilainen! :)
~ Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti