Est-ce que tu parles français?

Hyviä uutisia! Uuden perheen kanssa menee hyvin :) Tuntuu mukavalta olla kotona ja perheen äidin kanssa on kiva puhua erilaisista asioista. Pikkuveljet ovat vielä hieman ujoja, mutta onhan heidän kanssaan tehty jo kaikenlaista. Olemme pyöräilleet, pelanneet yhdessä lautapelejä ja katsoneet leffoja. Kävin katsomassa myös toisen veljen korismatsia. Peliä oli mukava seurata ja vielä mielenkiintoisemmaksi se muuttui, kun heidän jälkeensä tulivat vanhemmat pojat pelaamaan...

Meidän kanat :)

Uudessa koulussa jatkan samalla luokka-asteella ja linjalla kuin ensimmäisessä koulussa Strasbourgissa. Sain pian uusia kavereita ja koulukäynti tuntuu olevan jo sitä samaa perusmenoa. Menen kouluun tunneille, en ymmärrä melkein mitään ja yritän keksiä jotain tekemistä tuntien ajaksi. Yksi asia kuitenkin hieman häiritsee: Nimittäin se, että luokkalaiseni ovat minua kaksi vuotta nuorempia. Tiesinhän minä sen tänne tullessa, eikä se haittaa. Mutta täällä he tuntuvat sen kaksi vuotta nuoremmilta, tytötkin.

Kunnantalo

En ole vielä aloittanut mitään harrastusta, mutta toivottavasti täältä löytyisi jotain kivaa, jossa olisi myös oman ikäisiäni. Oma kyläni on niin pieni, ettei sieltä löydy paljon mitään, mutta onneksi viereiseen kaupunkiin on matkaa vain 5 kilometriä. Kylä on kiva, olenhan itsekin niin pieneltä paikkakunnalta kotoisin.

Olen tehnyt kuluneen kuukauden aikana paljon muistiinpanoja ranskalaisten eroavaisuuksista ja tavoista. Voisin kirjoitella niistä myöhemmin, mutta esimauksi voin laittaa nämä ranskalaisten minulle esittämät TOP3-kysymykset: 1. Puhutko ranskaa? 2. Mistä olet kotoisin? 3. Poltatko?

Näin toimii meidän "ovikello" :)

À bientôt!

~ Maria

Uusi Alku

Terveisiä Strasbourgista! Oikeastaan enää muutaman päivän ajan, koska muutan sunnuntaina noin 40 kilometriä etelämmäs Strasbourgista pieneen kylään nimeltä Zellwiller. Ensimmäisen isäntäperheeni kanssa asiat eivät sujuneetkaan niin hyvin kuin piti ja nyt olen asunut melkein kaksi viikkoa aluekoordinaattorini luona. Minulle löytyi onneksi melko pian uusi perhe ja kävimme siellä vierailemassa jo viime viikon sunnuntaina. Perhe tuntui sopivalta ja pian aloitan taas uudestaan alusta: Uusi kylä, uusi perhe ja uusi koulu odottavat minua. Kieli kuitenkin pysyy samana :)

Uuteen isäntäperheeseeni kuuluvat äiti, kaksi pikkuveljeä ja kolme kanaa. Saan tälläkin kertaa oman huoneen ja oman kylpyhuoneen. Pojat tuntuvat mukavilta, vaikka ovat tietenkin aluksi hieman ujoja. Host-äiti on ollut joskus itsekin vaihto-oppilaana, joten hän ymmärtää tilanteeni. Uskon, että tulen hyvin toimeen hänen kanssaan. Koulusta en tiedä muuta kuin, että se on viereisessä kaupungissa. Matkaa sinne on vain viisi kilometriä, jonka kuljen bussilla. Maanantaina menen host-äitini kanssa puhumaan rehtorin kanssa, jonka jälkeen hän päättää mille luokalle menen.

Nämä menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet koulua käyden. Yllätyin, että näin pienen ajan jälkeen tuntuu haikealta jättää luokkani. Kaikki olivat ystävällisiä minulle ja sain jopa kavereita, jotka olivat harmissaan, kun lähdin. Aina opettajan kysyessä jotain minulta, luokkalaiseni ovat heti selittäneet, että olen suomalainen ja etten vielä ymmärrä paljoakaan :D Harmittaa, että joudun jättämään myös ihanan, samassa koulussa olevan moldovalaisen vaihtarin. Olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että täällä olisi muita vaihtareita samassa tilanteessa. Hänestä tuli nopeasti tukeni ja turvani ja on surullista jättää hänet nyt yksin selviämään.

Menneillä viikoilla olemme juhlineet synttäreitä ja syöneet myöhään ja pitkään illalla. Olen myös valmistanut "väliaikaiselle perheelleni" suomalaisia ruokia. Synttäreitä varten leivoin korvapuusteja ja ranskalaiset ihastuivat täysin niihin. Kehuja saivat myöskin lohikeitto ja vadelmakiisseli, mutta he olivat kuitenkin hieman ihmeissään niistä.

Tällainen pieni "tauko" aluekoordinaattorin luona on tehnyt minulle hyvää. Aikaisemmin mielialat olivat melko apeat, mutta nyt minulla on ollut aikaa rentoutua ja unohtaa kaikki ikävät tapahtumat. Olen valmis uusiin koitoksiin, vaikka alku ei ollutkaan niin lupaava. Toivotaan, että sunnuntaista lähtien asiat alkavat sujua niin kuin niiden pitäisikin.

Bisous,
~ Maria