Lauantaina tuli taas vähän yllätyksenä, että meille tulee illalla vieraita. Olimme sopineet aikaisemmin, että teen lihapullia, mutta luulin, että vain meille. Tein sitten vieraille lihapullia ja lohikeittoa. Lihapullia tuli yhteensä 170 kappaletta. Olisihan se vähempikin riittänyt, mutta päätin tehdä samalla meillekin syötäväksi. Valérie teki perunamuussia ja jälkiruoaksi tarte au fromage blanc.
Mutta aloitetaanpa alusta. Aamulla olin koulussa, eikä meillä ollutkaan matikan koetta. Kotona lounaan jälkeen aloin valmistella ruokia ja siinä menikin melkein koko iltapäivä, kun tein ilman kiirettä. Valérie lähti Louisin kanssa korismatsiin ja Pièrre oli ulkona kavereidensa kanssa. Kun pojat tulivat kotiin, pyysin heitä auttamaan lihapullien pyörittämisessä. Heti, kun he tajusivat, että kädet sotkeentuvat, eivät he viitsineetkään enää auttaa :D
Ruoanlaittourakan jälkeen suihkusta tullessani, kun ketään muita ei ollutkaan kotona, Valérie soitti, että hetken päästä tulee eräs nainen katsomaan mopon kypärää. Ovikello soi muutamaa minuuttia myöhemmin, kun olin hädin tuskin ehtinyt pukea. Avasin oven ja koetin selittää olevani suomalainen, eikä ketään ole kotona, mutta olette tulleet siis katsomaan kypärää. Kaikki meni lopulta hyvin, kypärä myytiin ja nainen lähti lapsensa kanssa pois. Olen ylpeä itsestäni, että selviän jo tuollaisista tilanteista. Myöhemmin kyllä naureskeltiin koko tilanteelle.
Vieraita tuli yhteensä 12 ja yksi vieraista toi tiramisua. Aluksi söimme pikku naposteltavia eli bretzeleitä, sipsejä, oliiveja, suolatikkuja ja Valérie oli tehnyt hyvää aperitiivi-juomaa. Kaikki kehuivat ruokiani ja Suomesta lähetettyä sitruunapippuriakin ihmeteltiin. Täältä sitä ei nimittäin löydy. Eikä pidä unohtaa viinejä. Täällä juodaan usein viiniä, onhan Ranska viinien maa. Viinipullo kaivetaan esiin ainakin ruoan yhteydessä ja kun vietetään aikaa yhdessä, vaikka vain tunnin verran ja päivälläkin.
Kaikki vieraat olivat taas uusia ihmisiä. Tulee kyllä oikein urakalla luotua täällä uusia suhteita, etenkin kun kaikki ovat aina kiinnostuneita minusta ja Suomesta. Tällaiset tilanteet tietävät tosin aina lisäponnistelua, kun täytyy olla koko ajan skarppina ja jutella paljon ihmisille ja pääsen nukkumaan vasta myöhään. Mutta toisaalta tämä on juuri sellaista sivistynyttä aikuisten illanviettoa, joten onhan se hienoa, että saa olla tällaisessa mukana, tavallaan aikuisena, niin kuin muutkin. Vaikka onhan vierailla usein muutama lapsikin mukana.
Sunnuntaille olimme viime viikolla sopineet, että kiipeäisimme vuorilla sijaitsevaan Mont Saint Odile -linnaan ja vierailisimme siellä. Se on pyhä paikka, josta saa kuulemma hyvää energiaa. Sunnuntaiaamuna lähdimme hieman kymmenen jälkeen ja kokoonnuimme kävelyporukan kanssa. Lähdimme kipuamaan ylös ja puolitoista tuntia siinä menikin. Nousua oli koko ajan, välillä jopa aika jyrkkääkin. Ylemmäs mentäessä alkoi olla luntakin. Tuli hetkeksi hieman talvisempi olo. Linnassa söimme lounasta ja omia eväitä. Eväät paljastuivat bretzeleiksi ja tietenkin viinipulloiksi. Yhdellä oli mukana jopa snapsipullo... :D Syömisen jälkeen tutustuimme linnaan. Keräsimme positiivista energiaa ja ihastelimme huikeita maisemia.
Katselemisen jälkeen kävelimme alas autoille. Lähtiessämme aavistelin, ettemme mene kotiin vaan johonkin muualle. Osuin oikeaan, menimme koko kävelyporukan kanssa yllätysvierailulle yhden pariskunnan kotiin. Tavallisesti he kävelevät meidän kanssamme, mutteivät olleet tällä kertaa mukana. Kokoonnuimme olohuoneeseen ja joimme tisania, kahvia ja viiniä, jälleen kerran :D Tuo tisan, miten kirjoitetaankaan, on teetä, mutta ilman kofeiinia. Juovat sitä täällä usein tavallisen teen sijasta. Talo oli tosi hieno, sellainen inspiroiva, omaperäinen. Ja heillä on pihalla, kyllä vain, suomalainen kota. Sanovatkin ihan sillä nimellä. Pääsen tutustumaan kotaan muutaman viikon päästä, kun meidät on kutsuttu sinne viettämään iltaa.
~ Maria
Valérie ja minä :)
Tuonne huipulle saakka kiivettiin!
